Lainsäätäjä on myöntänyt Kansalliskirjastolle ja viidelle yliopistonkirjastolle vapaakappaleoikeuden, toisin sanoen oikeuden saada kansallisen kulttuurin aineistot kokoelmaansa maksutta.
Lainsäätäjän tarkoituksena on ”kansallisen kulttuurin aineistojen säilyttäminen tuleville sukupolville ja saattaminen tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön”, niin kuin vuoden 2008 alussa voimaan tullut Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007) toteaa.
Turun yliopiston kirjastoon tulevia kulttuuriaineistoja ovat kirjat, aikakauslehdet ja pienpainatteet sekä sähköiset aineistot ja radio- ja televisioarkisto.
Ks. lisää Kulttuuriaineistot-oppaasta
Kulttuuriaineistolain 3 § toteaa lyhyesti pienpainatteella tarkoitettavan ”mainosta, esitettä ja hinnastoa sekä muita niihin verrattavia painotuotteita”. Pienpainatteita ilmestyy noin noin 62 hyllymetriä vuodessa.
Moni painotuotteiden tulevaisuuden pohtija arvioi 2000-luvun alussa, että pienpainatteiden määrä tulee vähenemään voimakkaasti, kun organisaatiot siirtävät tiedotuksensa internetiin. Organisaatiot ovat kuitenkin alkaneet suosia rinnakkaisjulkaisuja: nykyään julkaistaan sama tiedote, ohjelma tms. sekä verkossa että painettuna.
Tutkittavaa riittää, myös painotuotteina. Vuonna 2008 voimaan tulleen lain mukaan pienpainatteet saadaan kahteen kirjastoon: Kansalliskirjastoon ja Turun yliopiston kirjastoon.
1600-luvun puoliväli Vapaakappaleiden luovutusvelvollisuus alkaa, kun Turun akatemia alkoi ottaa vastaan painotuotteita akatemian kirjapainolta.
1707 Virallinen vapaakappaleoikeus: kaikkien Ruotsin kirjapainojen tuotteet tulee luovuttaa myös Turun akatemialle
1919 Lakiin viisi suomalaista vapaakappalekirjastoa, yksi näistä on Turun yliopiston kirjasto
1981 Painatteiden luovutusvelvollisten piiri laajenee kirjapainojen lisäksi myös kustantajiin. Uusi säädös vähentää puuttuvien painotuotteiden määrää
2008 Verkkoaineistojen luovutusvelvollisuus
2008 Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä
Jo laissa sanotaan, että vapaakappalekirjastojen tehtävänä on kulttuuriaineiston säilyttämisen lisäksi aineiston saattaminen tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön.
Pienpainateaineistoa käytetäänkin tutkimustarkoituksiin. Tutkittua aineistoa ovat esimerkiksi yritysten ja koulujen toimintakertomukset, matkailuesitteet, kulkuneuvojen aikataulut, vaalit sekä konserttiohjelmat.
Julkaisuja on kuitenkin laaja-alaisesti, joten joukossa on monelle tutkijalle kiinnostavaa aineistoa. Myös yritykset ovat hyödyntäneet aineistoa historiikkeihinsa.
Pienpainatteet tarjoavat ainutlaatuisuutensa vuoksi oivan lähteen tutkijoille tieteentekijöistä yksityishenkilöihin ja muille tietystä ajanjaksosta kiinnostuneille. Ne tuovat esiin sellaisiakin ilmiöitä ja näkökulmia yhteiskunnasta, joita ei ole kuvattu kirjoissa tai lehdissä.
Esimerkiksi 1960-luvun henkeä voi aistia mielenkiintoisella tavalla vaalimateriaalista, kuten ehdokkaiden vaalimainoksista, puolueiden vaalilauseista ja oikeusministeriön julkaisemista vaaliohjeista.
