Paasikivi teki usein merkinnät pikakirjoituksella. Pikakirjoitus tuli Suomessa tunnetuksi 1800-luvun loppupuolella ja sitä käytettiin erityisesti valtiopäivillä istuntojen puheenvuorojen kirjaamiseen. Paasikivi-kokoelmasta löytyy myös muutamia pikakirjoitusoppaita.
Juho Timosen kirjoittamaan Lenin-teokseen on Paasikivi tehnyt runsaasti merkintöjä ja huomautuksia.
Paasikiven kokoelmassa on Väinö Tannerin muistelmat "Olin ulkoministerinä talvisodan aikana" vuodelta 1950.Kirjassa on useita alleviivauksia ja reunamerkintöjä. Alleviivattuna ja huutomerkillä sotaa edeltäneen ulkoministeri E. Erkon kirjeestä kohta ”P.S. Kunpa ei P. lysähtäisi”.
Paasikiven tekemä oma "sisällysluettelo" Boris Souvarinen teoksessa Stalin: en kritisk studie över bolsjevismen (1941).
Paasikiven mielenkiintoa herätti Spenglerin yhteiskuntafilosofia. Hänellä oli Tarton rauhanneuvottelujen aikana mukanaan Spenglerin vuonna 1918 ilmestynyt teos Der Untergang des Abendlandes. Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte. Myöhemmin hän hankki teoksen uudistetun ja täydennetyn version. Reunamerkinnöistä ilmenee Paasikiven lukeneen 1200 sivua käsittävän teoksen tarkkaan. (Lähde: Alpo Juntunen: Geopolitiikka – Paasikiven linjan perusta, Paasikiviportaali)
Paasikivelle läheisin geopoliitikko oli ruotsalainen nationalistiskonservatiivinen poliitikko ja tiedemies Rudolf Kjellén, joka ensimmäisenä otti käyttöön sanan geopolitiikka. Sitä ennen oli puhuttu poliittisesta maantieteestä. Paasikivi tutustui Kjelléniin tämän neliosaisen suurteoksen Stormakterna toisen täydennetyn painoksen ilmestyttyä vuosina 1911–1913. Hän on lukenut tarkasti teoksen kaikki osat. Tästä ovat osoituksena sivujen reunoille tehdyt lukuisat huomautukset ja merkinnät. (Lähde: Alpo Juntunen: Geopolitiikka – Paasikiven linjan perusta, Paasikivi-portaali)