Kulttuuriaineistot

Kuva 1: Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo ilmestyi vuonna 1771; Kuva 2: Kirja Uskon harjoitus autuuteen, sowitettu niiden wuotisten juhla- ja sunnundai-päiwäisten evangeliumein tutkinnosa. Björkqvist, Anders 1801; Kuva 3: Kartta De zee custen van Ruslant, Laplant, Finmarcken, Spitsbergen en Nova Zemla Goos, Pieter, 1666

• Fennica-aineisto sisältää suomalaista aineistoa ennen vuotta 1919 eli ajalta ennen kuin Turun yliopiston kirjasto sai vapaakappaleoikeuden.
• Turun yliopiston kirjaston Fennicaa pidetään Kansalliskirjaston jälkeen maamme toiseksi parhaana Fennica-kokoelmana.
• Vanhaan Fennica-aineistoon kuuluvat kirjojen lisäksi vanhat lehdet, pienpainatteet ja kartat.

Kirjaston henkilökunta vastaa mielellään aineistokyselyihin.

• kirjasto@utu.fi
• Feeniks-kirjaston yhteystiedot

Kirjaston Fennica-aineisto on suomalaisen julkaisutuotannon kokoelma, johon on kerätty myös ulkomailla painettua, Suomea ja suomalaisia koskevia painotuotteita. Fennica ennen vuotta 1919 on saatu lahjoituksina (vain hyvin pieni osa kokoelmasta on hankittu kirjaston budjettivaroin antikvariaateista).

Ruotsin vallan aikana painettu Fennica-aineistoin on arvokkain osa. Myös vuosina 1809-1919 painettu Fennica-aineisto, siis suomalainen julkaisutuotanto autonomian ajan alusta itsenäisen Suomen vapaakappalelainsäädännön säätämiseen asti, on arvokas.

Vanhin Suomea varten painettu kirja on Turun tuomiokirkon latinankielinen messukirja Missale Aboense, joka painettiin Lyypekissä Saksassa vuonna 1488. Tätä huippuarvokasta kirjaa ei ole kirjastossa, mutta käytettävissä on hienosti toteutettu näköispainos monena kappaleena.

Säätyvaltiopäivien valtiopäiväasiakirjat on painettu vuoden 1809 valtiopäivistä lähtien. Vuosien 1809 ja 1906 välillä Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät kokoontuivat istuntoihinsa ylimääräiset valtiopäivät mukaan lukien 15 kertaa.

Jokaisilta valtiopäiviltä julkaistiin neljän säädyn (talonpoikais-, pappis-, porvaris- ja aatelissääty) pöytäkirjat ja asiakirjat.

• Feeniks-kirjaston arvokirjavarastossa on kattava sarja valtiopäiväasiakirjoja säätyvaltiopäivien ajalta 1809-1906 (n. 440 nidettä). Feeniks-kirjaston kokoelma on kuitenkin luetteloitu erittäin puutteellisesti Volter-tietokantaan.
• Calonian kirjastossa on laaja kokoelma säätyvaltiopäivien valtiopäiväasiakirjoja, ei kuitenkaan yhtä kattavasti kuin Feeniks-kirjastossa (n. 200 nidettä). Calonian kirjat löytyvät Volter-tietokannasta.
• Arcanumin kirjastosta on kolme nidettä valtiopäiväasiakirjoja säätyvaltiopäivien ajalta.

Volter-tietokanta: Vanhan Fennica-aineiston tiedot ovat pääosin Volter-tietokannassa, jossa niihin tehdään etukäteen varastotilaus.

Kortisto: Osa vanhasta aineistosta ei ole Volter-tietokannassa vaan ainoastaan kortistossa. Tiedustele aineistojen saatavuutta osoitteesta kirjasto@utu.fi

Kotilainat: Vuoden 1901 jälkeen ilmestyneet hyväkuntoiset, sidotut tietokirjat saa kotilainaksi

Kirjaston tiloissa: Muuta vanhaa Fennica-aineistoa (kirjoja, lehtiä karttoja sekä pienpainatteita) voi käyttää kirjaston tiloissa.

• Erityisen arvokas vanha Fennica-aineisto (esim. Abraham Orteliuksen kallisarvoinen kartta vuodelta 1570, jossa nähdään Ruotsi ja Suomi) on käytettävissä tutkijanhuoneessa Feeniks-kirjaston 2. kerroksessa.

Tutkijanhuoneessa: Arvokkaimmat vanhat teokset ovat käytettävissä vain tutkijanhuoneessa, Feeniks-kirjastossa.

F. W. Pippingin 1850-luvulla laatima luettelon ”Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista” mukaan suomenkielisiä kirjoja painettiin Ruotsin vallan aikana 1963 nimekettä. Sen lisäksi painettiin suomenkielisiä lehtiä (vuodesta 1776 lähtien).

Pippingin kirjan määritelmä on erilainen kuin nykyään. Myös pienet vihkoset ovat mukana Pippingin luettelossa. Esimerkiksi sopii asetus vuodelta 1655, jossa on 8 lehteä: Asetvs, ... meidän christellisen opin : oikiast hariotuxest ia conservationist, techty Stockholmis 25. junij ao. 1655.

Suomenkieliset asetukset ovat kiinnostavia, koska niistä voidaan päätellä, mitä lakeja Tukholman lainsäätäjä piti niin tärkeinä, että myös suomenkielisen rahvaan piti saada niistä tietoa. Suurin osa lainsäädännöstä painettiin vain ruotsiksi.

Myös ruotsinkieliset, suomalaisia ja Suomea koskevat painotuotteet ovat osa Fennicaa, mutta niistä ei ole käytettävissä niin hyvää luetteloa kuin se, jonka Pipping on tehnyt suomenkielisistä.

Lahjoituksia saatiin erityisesti 1910-luvun lopulla sekä 1920- ja 1930-luvulla. Tieteelliset seurat, muut yhdistykset, museot, seurakunnat ja yksityishenkilöt kunnostautuivat lahjoittajina.

• Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Rauman museo, Turun maakuntamuseo ja lukuisat seurakunnat lahjoittivat paljon kirjoja ja lehtivuosikertoja.
• Yksityishenkilöistä ja perikunnista, jotka tekivät suuria lahjoituksia, mainittakoon Suomen lääkärikunnan vanhin eli arkkiatri Otto E. A. Hjelt (9418 nidettä), tasavallan presidentti J. K. Paasikivi (yli 7000 nidettä), rovasti J. A. Cederberg (4981 nidettä) ja kenkätehtailija Emil Aaltonen (4053 nidettä).
• Lahjoittajat suosivat kirjastoa edelleen. Turun Yliopistosäätiön Aleksandra Holmsténin rahaston apuraha mahdollistaa vanhan Fennican ja muun vanhan arvokirjallisuuden täydennyshankintoja.

Hienon näytteen siitä, miten kaunista työtä vanhat kirjat ovat, antaa Elias Tillandzin kirja Catalogus plantarum (vuodelta 1683). (Kuva. Hanna Oksanen/Turun yliopisto)

Kirja on kolmekielinen: kasvien nimet ja lyhyet selostukset ilmoitetaan latinaksi, ruotsiksi ja suomeksi.

Kirjan kanssa samaan aikaan painettiin tekstin ymmärtämistä helpottava kasvikuvasto. Kirja tunnetaan lempinimellä Ruissalon kasvit, koska lääketieteen professori Tillandz vei opiskelijansa Ruissalon maastoon ekskursioille, joiden tarkoitus oli opettaa opiskelijat tunnistamaan lääkekasveja ja hyödyllisiä yrttejä.

1600-luvun Turun Akatemiassa kasvitiede oli lääketieteen aputiede, ja kasvitieteen kurssit olivat lääketieteen opiskelijoille pakollisia.