Kirjapainotaidon alkuvaiheessa, ennen vuotta 1501, painettua kirjaa kutsutaan inkunaabeliksi. Latinan incunabula tarkoittaa kehtoa, ja saksan kielessä on sana Wiegendruck (kehtopainate).
Inkunaabelit ovat painettuja kirjoja, joiden typografian ja kuvituksen esikuvina olivat keskiaikaiset käsikirjoitukset. On arvioitu, että inkunaabeleita on säilynyt jälkipolville n. 550 000 kappaletta n. 27 500 teoksesta. Inkunaabelit ovat sitä arvokkaampia mitä enemmän niissä on kuvia, jotka voivat olla kauniisti väritettyjä pieniä taideteoksia.
Samat hakutoiminnot onnistuvat myös Tarkennettua hakua käyttämällä.
Voit hakea tiettyä teosta tekijän tai teoksen nimellä. Teoksesta on käytetty sitä nimeä, joka löytyy nimiösivulta jos painoksesta sellainen löytyy tai yleisesti käytettyä nimeä.
Amerbach, Johannes; Barbara C. Halporn: The Correspondence of Johann Amerbach: Early Printing In Its Social Context. Ann Arbor: University of Michigan Press, 2000. Linkki Open Acces -verkkoversioon: https://hdl.handle.net/2027/mdp.39015049729646
Hallamaa, Olli – Tuomas Heikkilä – Hanna Karhu – Sakari Katajamäki – Ossi Kokko – Veijo Pulkkinen: Tekstuaalitieteiden sanasto. [On-line.] Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010.
Saatavissa: http://tekstuaalitieteidensanasto.finlit.fi:8080/search
Laine, Tuija: Kirjahistorian perusteet ja tutkimus. Helsinki: Kansalliskirjasto ; Suomen kirjahistoriallinen seura ry., 2018. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4040-1
kirjasto@utu.fi